Elokuun ehkä kauneimpana päivänä, 8.8., kerääntyi Lopen Yli-Myllyn suojelualueelle kahdeksan talkoolaista. Osallistujat tulivat Helsingistä, Kirkkonummelta, Somerolta, Lahdesta ja Hämeenlinnasta. Työt lähtivät heti sujumaan helteestä huolimatta –  ensimmäisiä tehtäviä oli katon maalaus joka oli jäänyt kesken edellisissä talkoissa sekä pihapiirin niitto.

Onneksi välillä voitiin vilvoitella päärakennuksen salissa, mihin ystävällinen naapuri Jatta Turunen oli tuonut syötävää ja juotavaa. Nestettä kuluikin litrakaupalla. ..

Vaikka Yli-Myllyn alue on nyt luonnonsuojelulailla suojeltu eikä sitä ole tarkoitus hoitaa millään tavoin, ei tämä periaate koske aivan rakennusten lähimaastoa eikä niittyjä. Suojelusäännöt mahdollistavat pihapiirin ja niittyjen hoidon harkinnan mukaan. Talkooporukka päätyi katselmuksessaan siihen, että Höyläkoppelin niitty harjun koillispuolella jätetään luonnon huomaan, kun sen sijaan Kotoniittyä pihapiirin lähellä pyritään pitämään avoimena sekä tukemaan varsinkin reunassa esiintyvän ketokasvillisuuden elinehtoja. Niityn reunasta kitkettiin sananjalkoja, jotka olivat jo tukahduttamassa ketoneilikoita ja kissankelloja. Myös pihan polkuja on tarkoitus pitää avoimina, mm. Rinnepolkua joka johtaa navetan edustalta rinteeseen tuoksuvatukkatiheikön läpi. Myös rakennuksia uhkaavia tai haittaavia oksia tai pikkupuita voidaan poistaa.

Pihapiirissä on koristekasveja, joista osa saa jäädä sinnittelemään luonnonsuojelualueella, mutta ainakin lupiinista pyritään pääsemään eroon. Talkoolaiset kitkivätkin koko suhteellisen pienialaisen lupiinikasvuston pois ja varret siemenineen vietiin pois alueelta.

Aterian jälkeen tehtiin hauska retki suojelualueen vilpoisiin varjoihin. Ihailtiin Koirajoen pyörteilyä uoman alaosassa ja etsittiin uhrilähdettä, jonka alueen entinen omistaja Terttu Koskinen oli merkinnyt piirtämäänsä karttaan. (Saimme tämän kartan selityksineen Jatta Turuselta.) Selitysosassa Terttu Koskinen kirjoittaa, että uhrilähteeseen oli uhrattu ainakin vielä 1910-luvulla.  Tutkimusretkeläiset päätyivät siihen, että uhrilähde oli todennäköisesti sijainnut kosteassa painanteessa, joka nyt oli sammaloitunut umpeen – todennäköisesti siksi että vesi Koirajoessa on laskenut vanhoista ajoista. Heräsi ajatus että mikäli vesi saadaan taas nousemaan – kuten virtavesien ennallistajien kanssa on suunniteltu –  ehkä uhrilähdekin ilmaantuu näkyviin…

Tutkimusretkellä löydettiin mm. noitaympyrä -sieni sekä runsas esiintymä talvikkeja harjunrinteestä. Iltapäivästä nähtiin valtavia määriä sudenkorentoja Kotoniityn yllä sekä lepakko, jonka lajia ei ehditty tunnistaa.

Yli-Myllyn idyllinen ympäristö on kiitollinen talkoilla hoidettava. Nyt saatiin katonmaalaus valmiiksi sekä alustava kasvillisuuden hoitosuunnitelma tehtyä, samoin kiireisimmät niitot ja muu raivaus suoritettua. Keväällä kerättiin lisäksi valtaosa piikkilangoista pois. Ensi vuonna voidaan jatkaa uusien tunnelmallisten talkoiden merkeissä Yli-Myllyssä! Lämmin kiitos osallistuneille.

Anneli Jussila

Kuva: Mikko Hovila.