Kaukametsä


Kunta: Mänttä-Vilppula
Suojeluvuosi: 2016
Pinta-ala: 18 ha

EtusivuSuojelualueetPirkanmaaKaukametsä

Luonnonperintösäätiö osti 2016 noin 18 hehtaarin suuruisen metsän Mänttä-Vilppulan Kolhosta, Pirkanmaan pohjoisrajan tuntumasta. Vuonna 2014 aloitettiin kampanja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa varojen keräämiseksi ja maakunnallisen ikimetsän löytämiseksi. Yhteistyö tuotti hienon tuloksen kesällä 2016, kun säätiöön otti yhteyttä Länsi-Suomen metsätilojen välittäjä Miika Bucktman. Hän suositteli syrjäisellä seudulla sijaitsevaa, pitkään hakkaamattomana humissutta metsää säätiölle. Metsä osoittautui erinomaiseksi ja ihme kyllä säätiö onnistui voittamaan tarjouskilpailun suhteellisen helposti.

Kaukametsäksi nimetty metsä rajoittuu itärajaltaan Karhusuohon, ja siellä tiedetään karhun talvehtineen. Metsässä vallitsee säätiön puheenjohtaja Pentti Linkolan sanoin ”aarniomainen tunnelma”. Loistavanvihreä sammal kattaa maaperää, josta nousevat mahtavat kuusijätit ja niiden lomassa havisevat monimuotoiset lehtipuut, haavat ja koivut. Lahopuun ja siitä riippuvaisten kääpien määrä alueella on huomattava, varsinkin kuusikkoisissa osissa. Eteläpuolen mäellä kasvaa upeita, monisatavuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Aivan koko alue ei ole yhtä luonnontilainen, pohjoisrajan tuntumassa on nuorempaa, istutettua metsää pieni kuvio, mutta se on onnellisen hoitamaton ja vanhan metsän kyljessä hyvin palautumiskelpoinen.

Kokonaisuutena Kaukametsä on harvinaislaatuinen, omaan rauhaansa unohdettu ja vapaana kasvanut salomaa, jonka juuret sananmukaisesti ulottuvat satojen vuosien taakse – aikaan, jolloin Suomen sydänmaat olivat suurelta osin vielä valloittamattomia.

Suojelualue kartalla

SUOJELE PALA IKIMETSÄÄ

EtusivuSuojelualueetPirkanmaaKaukametsä

Kaukametsä

Lahjoita esimerkiksi: 20,00 

Vähimmäislahjoitus: 5,00 

Lue lisää lahjoitusten kohdentamisesta

Kuvagalleria

Kokonaisuutena Kaukametsä on harvinaislaatuinen, omaan rauhaansa unohdettu ja vapaana kasvanut salomaa, jonka juuret sananmukaisesti ulottuvat satojen vuosien taakse – aikaan, jolloin Suomen sydänmaat olivat suurelta osin vielä valloittamattomia.