EtusivuSäätiöHistoria

Historia

LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖN HISTORIA

Luonnonperintösäätiön perusti vuonna 1995 kalastaja-kirjailija Pentti Linkola nimellä Luonnonsuojelualuesäätiö. Säätiön pesämuna oli Pentti Linkolan lahjoittamat 400 000 markkaa, jotka Linkola oli vuosikymmenten aikana säästänyt pienistä kalastajan tuloista ja luentopalkkioista. Ensimmäiset viisi vuotta säätiö keräsi pikkuhiljaa varoja, muuta toimintaa ei ollut, sillä sopivaa metsää ei etsinnöistä huolimatta tahtonut löytyä. Tässä vaiheessa etsintöihin osallistuivat jo säätiön hallituksen jäsenet varapuheenjohtaja Otso Ovaskainen ja sittemmin säätiön toiminnanjohtajana toiminut Anneli Jussila. 

Säätiö osti ensimmäisen suojelualueensa, 25 hehtaarin Akanvaaran, silloisesta Saaren kunnasta (nykyään Parikkala) vuonna 2000. Seurasi kolme-neljä hiljakseen aktivoituvan toiminnan vuotta, joiden aikana säätiö sai näkyvyyttä lehtijuttujen kautta muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Suomen Luonnossa. Tänä aikana säätiö osti keskimäärin yhden suojelumetsän vuodessa. Säätiön asiamiehenä toimi vuosina 2003-2004 Pekka Borg. Säätiön nimi muutettiin vuonna 2003 Luonnonperintösäätiöksi, ajatuksena että säätiön ylisukupolvinen tehtävä ilmenisi selvemmin jo nimestä.

Borgin jälkeen toiminnanjohtajaksi tuli FM Anneli Jussila, joka oli ollut Linkolan kanssa perustamassa säätiötä ja toiminut alusta asti vapaaehtoisena työntekijänä ja metsänetsijänä. Hänen toiminnanjohtajuutensa kesti vuoden 2020 lopulle ja sinä aikana luotiin säätiön keskeisimmät toimintatavat, kuten ikimetsän suojelumahdollisuus ”paloina”, metsäkummius ja ensimmäiset, hyvin menestyneet kampanjat. Anneli Jussila myös perusti säätiön vuosilehden Uutisia ikimetsästä, jonka päätoimittajana hän toimi vuoteen 2022 asti.

Säätiö sai vuonna 2004 merkittäviä lahjoituksia tai lupauksia lahjoituksista, jotka säätiö saisi löytäessään sopivan metsän suojeltavaksi. Vuodesta 2004 alkoikin säätiön toiminnassa selvä nousukausi. Vuosina 2004-2008 metsiä ostettiin keskimäärin kolme vuodessa ja pinta-ala nousi yli 50 hehtaaria per vuosi. Kun 2000-luvun ensimmäisinä vuosina lahjoitukset olivat keskimäärin 100 000 vuodessa, nousivat ne vuodesta 2004 alkaen keskimäärin 250 000 euroon vuodessa. Vuodessa hankittu hehtaarimäärä lähes nelinkertaistui. Vuoden 2004 alussa suojelualueita oli jo yli 300 hehtaaria.

Vuonna 2005 perustettiin säätiön avuksi yhdistys Ikimetsän ystävät. Yhdistyksen vaikutus säätiön toimintaan alkoi tuntua näkyvämmin vuodesta 2006 alkaen. Ikimetsän ystävät ry on lahjoittanut osan jäsenmaksuista säätiölle, levittänyt sanaa säätiön toiminnasta ja sitä kautta hankkinut lisää lahjoituksia säätiölle. Pienten ja keskisuurten lahjoitusten osuus lahjoitusten kokonaismäärästä onkin ollut vuodesta 2006 lähtien nousussa.

Yhdistyksen aktiivit samoin kuin muut vapaaehtoiset ovat myös auttaneet sopivien metsäkohteiden etsinnässä.

Vuonna 2008 säätiön toiminta alkoi monipuolistua: hallitus laajeni 7-jäsenisestä 15-jäseniseksi ja mukaan tuli tunnettuja kulttuurin ja tieteen vaikuttajia. Samana vuonna avattiin mahdollisuus olla säätiössä ns. lahjoittajajäsenenä, Metsän kummina. Muutenkin säätiö monipuolisti toimintaansa ja palveluitaan kuunnellen lahjoittajien toiveita.

2010-luvulla suojelutahti kiihtyi entisestään ja suojelualueita saatiin jälleen perustettua uusiin maakuuntiin: Satakuntaan, Keski-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle. Vuonna 2010 säätiö sai merkittävän julkisen huomionosoituksen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n – International Union for Conservation of Nature – palkinnon vuoden parhaasta ekoteosta. Tukijoita tuli paljon lisää, suojelukohteiden etsintä tehostui ja toiminta kasvoi. Säätiö sai myös enenevässä määrin yritystukijoita avukseen ja yrityksille suunnattiin kampanjoita esimerkiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

Vuonna 2013 Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon -kampanja kantoi hedelmää, kun säätiö sai suojeltua Hiirettelänvuoren monipuolisen metsän. Samana vuonna saatiin suojeltua Kainuusta Ristijärveltä Pahapuron alue, jonka myötä säätiöllä oli suojelualue Manner-Suomen jokaisessa maakunnassa.

Vuonna 2015 säätiöllä oli hallussaan lähes 1000 hehtaaria suojeltuja alueita. Juhlan kunniaksi julkaistiin Anneli Jussilan toimittama ja osin kirjoittama kirja Turvapaikkoja elämälle. Tämän jälkeen toiminta alkoi voimakkaasti kasvaa, alueita suojeltiin 500-700 hehtaaria vuodessa.

3000 suojeluhehtaarin rajapyykki ohitettiin jo vuoden 2020 alussa, pinta-ala oli tällöin tuplaantunut kolmessa vuodessa.

Joulukuussa 2020 Luonnonperintösäätiön hallitus valitsi säätiön uudeksi toiminnanjohtajaksi Pepe Forsbergin. Luonnonperintösäätiön pitkäaikainen toiminnanjohtaja Anneli Jussila jatkaa säätiössä suojelujohtajan roolissa kampanjoihin keskittyen ja tietokirjailijana. Forsberg siirtyi Luonnonperintösäätiöön Lammin biologiselta asemalta käsin toimivan Kentällä – In the field -palvelun parista. Forsberg on toiminut myös tietokirjailijana ja retkeilijöille hän on tuttu Suomen suosituimman luontoihmisten keskustelufoorumin Kansallispuistot tutuiksi -sivun ylläpitäjänä. 

Luonnonperintösäätiön suojelualueiden määrä on edelleen 2020-luvulla kasvanut runsaasti ja toiminta tehostunut ja laajentunut.

Luonnonperintösäätiön vaiheista ja historiasta voi lukea tarkemmin säätiön vuosilehdistä, joita on julkaistu vuodesta 2006 lähtien. Vuosilehdet löytyvät Luonnonperintösäätiön verkkosivuilta.