Luonnonperintösäätiö osti Kyöpelinvuoren metsän syksyllä 2004. Alueen 17 hehtaariin mahtuu monenlaisia elinympäristöjä: puro rantoineen, Kyöpelinvuoren laki ja rinteet, muita pieniä jyrkänteitä, kangasmetsää ja korpea. Maisemaa hallitsevat eri-ikäiset havupuut, mutta joukossa on huomattavasti lehtipuitakin, etenkin koivuja ja haapoja.
Metsässä kulkijaa kiehtoo alueen moni-ilmeisyys. Vaaherpuron vehmailta rantamilta pääsee nopeasti aivan toisenlaiseen ympäristöön, jyrkkärinteisen ja kapean Kyöpelinvuoren laelle palleroporonjäkälän ja naavaisten, vanhojen mäntyjen luo. Nimi Kyöpelinvuori vihjaa, että vuoren poikkeuksellinen muoto on virittänyt entisajan ihmisten mielikuvitusta. Kun laskeutuu vuorelta, voi vaeltaa vaikkapa läheiseen korpeen: siellä maata peittää yhtenäinen rahkasammalmatto, josta kuuset, koivut ja valkoisen laikkajäkälän peittämät haavat nousevat.
Kyöpelinvuoren metsän useat kookkaat muurahaispesät kertovat osaltaan luonnontilan jatkumosta.
Metsän pesimälinnustoon kuuluvat mm. kanahaukka ja pohjantikka.
Kesällä 2006 Luonnonperintösäätiö auttoi Pro Luontokuva -yhdistystä hankkimaan
1,4 hehtaarin kokoisen metsän aivan Kyöpelinvuoren suojelualueen kupeelta. Metsikkö rauhoitettiin, joten nyt nämä kaksi suojelualuetta muodostavat yhdessä 18,4 hehtaarin kokoisen luonnon turvapaikan.
kuva Otso Ovaskainen