Laajoja, tummia kuusimetsiä oli ennen Hämeessä paljon. Nykyään niiden ilmettä voi aavistella suojelualueilla – esimerkiksi Lopen Harjussa, jonka Luonnonperintösäätiö hankki vuonna 2003. Seuraavana vuonna alueeseen ostettiin laajennusosa, johon rahat lahjoitti Soile Kulmala maisteriksi valmistumisensa johdosta.
Harju on 8,6 hehtaarin kokoinen metsä, joka sijoittuu kapealle moreeniharjanteelle ja sen kupeeseen. Metsän ytimenä on korpi, jossa vankat kuuset heittävät varjonsa sammalten ja saniaisten ylle. Harjanteella humisee enemmän lehtipuitakin, ja harjumaastolle tyypilliseen tapaan kasvilajistoon lukeutuu lehtolajeja, kuten sinivuokko ja kevätlinnunherne.
Metsän korpisydämeen on 1960-luvulla kaivettu oja, kuuleman mukaan kylän ensimmäisellä kaivinkoneella. Syksyllä 2007 alueella järjestettiin ennallistamistalkoot: oja padottiin, jotta korven vesitalous palautuisi luonnolliseen tilaan.
Kuva Ilpo Piiroinen 2006