Laitakangas-Tuohisaari, Siikalatva

Laitakangas-Tuohisaari Karttapaikalla

Laitakangas ja Tuohisaari kohosivat Heino Jokelaisen lapsuudessa selkeärajaisina ja korkeina kuin kuusilaivat pohjoispohjalaisen nevan takaa. 1960-luvun alussa karu rahkaneva oli vielä avoin eikä suosaarekkeita ollut hakattu. Isän kanssa käytiin yrittämässä niistä metsoa ja jänistä.

Isä kuoli 1972 ja vastuu Pulkkilan – nykyisen Siikalatvan – Hyvärilän kylässä sijaitsevasta entisestä torpasta siirtyi yhä enemmän Heinolle. Kokonaan tila siirtyi häneen nimiinsä 80-luvun alussa. Lehmiä oli enimmillään 20, mutta toimeentulo ei ollut aina itsestään selvää. Talvella 1977 hakattiin pieni aukko Laitakankaan paraskasvuiseen eteläpäähän, kun tilan rakennuksia täytyi remontoida ja traktorikin kaipasi päivitystä.

Vain kissa jäi, kun lehmät ja muut eläimet lähtivät vuonna 1985. Tämän jälkeen Heino Jokelainen elätti itsensä etupäässä koneurakoinnilla. Metsiä hakattiin seuraavan kerran 1994, jolloin Laitakankaalle ja Tuohisaareen syntyi isommat aukot.

Ajat muuttuivat edelleen. Osa Laitakankaan ja Tuohisaaren ympärille 1960-luvun puolivälissä auratuista ojista tukkeutui ja avohakkuualoille nousi tiheä nuori sekametsä. Laitakankaan eteläpään haavat alkoivat tulla tikankolopuun mittaan. Vanha hakkuissa säästetty raita seisoi yhä kankaan keskellä.

Kesällä 2018 Heino Jokelainen kuuli Luonnonperintösäätiöstä. Laitakankaan ja Tuohisaaren metsän hoitaminen taloudellisen tuoton näkökulmasta ei enää innostanut. Voisihan sitä jotain jäädä metsän eläimillekin, hän tuumi. Ihan vaan jäädä, hoitamatta, omia aikojaan villiintymään…

Maaliskuisena pakkastiistaina 2019 Heino Jokelainen täytti 68 vuotta. Syntymäpäivänään hän antoi lahjan Suomen luonnolle ja lahjoitti 30,5 hehtaarin osan kotitilastaan luonnonsuojelualueeksi.

(Kuva: Ari-Pekka Auvinen)