Luonnonperintösäätiö sai vuonna 2009 ensimmäistä kertaa lahjoituksena metsää, noin 12 hehtaarin suuruisen metsäalueen, joka sijaitsee Hetassa, Lapin Enontekiöllä.

Alue on nimetty Ullatievaksi. Tievan taustalla on saamenkielinen sana joka tarkoittaa kumpua, kunnasta. Alun perin Ullatievat, joksi on nimitetty Ullajärven luoteispäässä sijaitsevaa kumpuilevaa maastoa, ovat olleet tunnettuja runsaista jäkälistään. Nimen Ulla yksi mahdollinen tausta onkin saamen ullu, mikä tarkoittaa villaa – jäkälä on verhonnut kunnaat tiheänä villamaisena mattona.

Ullatievan jyrkkä soraharju jatkuu kumpumaastosta itään kahden järven välisellä kannaksella, missä kasvaa vanhaa mäntyvaltaista ikimetsää tuulenkaatoineen ja luppojäkälineen. Täällä sijaitsee uusi suojelualue maisemallisesti komealla paikalla kahden järven – Ullajärven ja Perilänjärven – välillä. Korkealta harjulta aukeavat upeat näkymät ympäröivään erämaiseen maisemaan, metsineen, jänkineen, järvineen ja jokineen. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston mahtavat tunturit hallitsevat maisemaa etelässä Ullajärven takana.

Ullatievoilla on kansanperinteen mukaan nähty maahisia ja maanhaltioita. Siellä on sijainnut kivinen seita, saamelaisten pyhä paikka.

____

Vuonna 2022 säätiö osti Enontekiöltä 54 hehtaarin metsäalueen, joka liitettiin osaksi Ullatievan suojelualuetta. Alue on upeaa ikimetsää Ounasjoen alkulähteillä järvien välisellä harjukannaksella. Alueeseen sisältyy myös seitsemän hehtaaria nevaa, luhtaa ja tulvaniittyä Ala-Ullajoen varressa. Rantametsissä kasvaa enimmäkseen hieskoivua, lehtipuista myös haapaa, leppää ja pihlajaa. Ullajärven koillisrannalla on kaunis ja kirkasvetinen Syvävuopion lahdelma.

____

Vuonna 2023 säätiö osti Enontekiöltä 42 hehtaarin metsäalueen, joka liitettiin osaksi Ullatievan suojelualuetta. Kyseessä on aiemmin suojellun alueen itäpuolella sijaitseva upea kaistale alkuperäisluontoa järvien välisellä harjukannaksella. Tievojen päällä ja rinteissä on useita jääkauden muovaamia syviä suppia. Alueeseen sisältyy kuusi hehtaaria nevaa, luhtaa ja tulvaniittyä, loput on kelojen täyttämää vanhaa luppometsää.